 |
|
 |
|
|
 |
|
Lampaita ja räkättirastaita
28.10.2006
Lampaita ja räkättirastaita, kolumni SuurJyväskylän lehdessä
Suomen politiikassa on itketetty naisministereitä ennenkin. Eeva Kuuskoski ja Sirpa Pietikäinen jäivät jyrän alle, mutta kestivät tilanteen kuin naiset. Apuun ei liidellyt aviomiestä eikä kirjan kirjoittajaa.
Ministeri Tanja Saarela on ollut mediassa esillä runsain mitoin. Syksyn kynnyksellä ministeri julkaisi kirjan, jossa työtoverit saivat sangollisen lokaa niskaansa. Budjettiriihessä valtiovarainministeri Heinäluoma kohteli Saarelaa sovinistisen sopimattomasti - tyylilleen uskollisena, jota seurasi Saarelan aviopuolison lehtihaastattelu, tunnetuin seurauksin. Meillä päin ei ole tapana, että naiset selittelevät miestensä tekemisiä. Yrityssektorilla olisi näille pomoille tullut moisesta julkisuudesta potkut. Nähtäväksi jää, kasvattaako Saareloiden lööppijulkisuus neljän vuoden takaista, 19 000 äänen, saalista.
No, politiikassa on aina jonkun mökki tulessa. Nyt savuaa kokoomuksen nurkissa. Koti, uskonto ja isänmaa eivät ”jaskaroinnissa” kukoista. Toisaalta tämän päivän lööpit kääritään huomenna kalan ympärille. Mediassa ennättää savuta vielä moni juttu ennen ensi kevään vaaleja, joko omasta halusta tai haluamatta.
Paikallispolitiikassakin tuntuu savuavan. Kirjastokysymyksellä taidettiin hakea julkisuutta. Ja sitä sillä tuntui tulevan. Mutta oliko saatu julkisuuden taso sitä, mitä lähdettiin hakemaan? Sen voi jokainen itse päätellä. Lopulta voittajana taitaa olla itse kirjasto, jonka merkitys on voimistunut kuntalaisten keskuudessa.
Eikä savua ilman tulta voimalaitosasiassakaan. Savuaa niin, että toivottavasti päästörajat eivät rikkoudu. Valtuustokeskusteluja kuunnellessa tuntuu, että henkikin jo salpaantuu. Olisikohan otettava oppia emäpitäjä Laukaasta, jossa on kuulemma laadittu luottamushenkilöille käyttäytymispassit. Kettusen aikana ei moisesta olisi voitu edes keskustella, mutta niin ovat ajat muuttuneet.
Kaikkihan me tiedämme, että jokaisessa ihmisessä (myös poliitikossa) piilee sisällä paljon enemmän kuin mitä päälle näkyy. Itsensä sivistyneellä tavalla ilmaisemiseen on olemassa montakin keinoa. Tavallisin ja yksinkertaisin on ääni, jolla saadaan aikaan mm. julistusta, panettelua ja sanailua. Äänellään se lintukin laulaa. Satakieltä kuunnellaan kuitenkin mieluummin kuin varista.
Lapset ovat monella tavalla oivaltajia. Kolmevuotias Sara –tyttöni sanoi pikkuveljelleen olohuoneen sohvalta, että tule tänne sohvalle, Jumalan kämmenelle, täällä kaikille tilaa riittää. Emme taida kuitenkaan nähdä koskaan maailmaa, jossa jokainen lintu laulaa omalla äänellään eikä kukaan arvostele.
Viime kunnallisvaalien jälkeen erään eteläisen Keski-Suomen kunnan nuorelta kunnanvaltuutetulta kysyttiin lehdessä, että millaisia eläimiä kunnanvaltuutetut hänen mielestään ovat? Vastaus oli selkeä: lampaita ja räkättirastaita. No, pääasia on, että kaikille tilaa riittää.
|
|
|
|
|
|
|
