Laiskanpulskea hyvinvointiyhteiskunta

5.10.2006

Keskisuomalaisen puheenvuoro

Hyvinvoinnin ja taloudellisen vaurastumisen lisääntyminen on tuonut mukanaan lieveilmiöitä. Näistä mainittakoon liikunnasta syrjäytyneiden kasvava määrä, epäterveelliset ruokailutottumukset, liikalihavuuden yleistyminen sekä lääkkeiden käytön ja masentuneisuuden lisääntyminen.

Työelämän tarkastelusta löytyy huolestuttavia piirteitä: työttömyyseläkkeellä olevien kokonaismäärä on 260 000 henkilötyövuotta ja sairauspoissaoloista kertyy 80 000 henkilötyövuotta. Laskettaessa sairauspoissaolojen kokonaisnettokustannukset saadaan niiden summaksi vuositasolla 3 miljardia euroa. Ennenaikaisesta eläköitymisestä muodostuvat kustannukset ovat vuositasolla 2,7 miljardia euroa, kun samaan aikaan kokonaiseläkekustannusten taso on 17 miljardia euroa.

Ihmiskunta on tullut puusta alas ja päässyt hyvinvointiyhteiskunnan makuun. Hyvinvoinnin lisääntymisen myötä ihmisestä on tullut laiskanpulskea nautiskelija, joka istuu mieluummin kuin liikkuu. Ponnistelua ja vaivannäköä kartetaan. Elintasosairauksista keskustellaan ja tietoa tarjotaan, mutta ihmisten asenteissa ei tapahdu riittävästi muutoksia. Kun kotikasvatus ei anna mallia terveellisistä liikunta- ja ruokailutottumuksista, on yhteiskunnallisessa keskustelussa noussut esille lisääntyvä tarve opettaa nuorille terveyden ja hyvinvoinnin hallinnan perusteita.

Yhteiskunta on mennyt hyvinvointitavoitteissaan liian pitkälle. Ihmisen onnellisuus ei lisäänny fyysisten ponnistelujen välttämisellä tai sen johdosta, että elämä on tehty helpoksi. Päinvastoin seurauksena on turhautumista ja veltostumista. Toimintakyvylle ja sen ylläpitämiselle on hyväksi, jos ihmisellä on tekemistä, tavoitteita ja tahtoa.

Muutokset yhteiskunnassa näkyvät myös urheiluseuratasolla. Voimakasta ponnistelua vaativat yksilölajit, kuten kestävyysjuoksu ja hiihto eivät ole entisen kaltaisessa suosiossa. Keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä vaativat ominaisuudet kehittyvät vaativissa ja joskus jopa rankoissa suorituksissa. Me vanhemmat pyrimme osaltamme tekemään lastemme elämästä hiukan helpompaa kuin omastamme, jolloin kannustamista ponnistelua vaativiin suorituksiin ei aina löydy. Luulen myös, että nuorten keskittymisvaikeudet johtuvat osaltaan pleikkareista, televisiosta sekä muista lyhytjännitteisistä ja nopeatempoisista viihdykkeistä. Nuoret valvovat yhä myöhempään, uni häiriytyy, yö on levoton ja aamulla väsyttää. Koko elämä tuntuu tympeältä, vaikka jokaisena aamuna pitäisi avata ikkuna tuleville mahdollisuuksille.

Hissit ja autoistuminen etäännyttävät meidät arkiliikunnan kokemuksista, josta seuraa, että ihmisen ei tarvitse enää hengästyä, eikä hikoilla. Lasten lähtiessä harrastamaan liikuntaa, kuskaamme heidät sinne autoilla. Sama koskee koulumatkoja. Liikunta on yksinkertaisin lääke ja halvinta ennalta ehkäisevää terveydenhuoltoa. Ihminen on myös sitä, mitä hän suuhunsa laittaa. Tähän teemaan kiteytyy osaltaan terveydenhuollon ongelmat. Autoilevien lapsiperheiden kauppakasseissa liikkuu limsaa, karkkia ja sipsejä. Lisäksi kauppareissulla syödään pikaruokaa.

Yksi asia tiedetään varmasti: liian vähäinen liikunta lisää sairastumisriskiä, samoin kuin liikalihavuus ja liiallinen alkoholinkäyttö. Näihin asioihin voi onneksi jokainen itse vaikuttaa! Liikunnasta ja erityisesti arkiliikunnan kokemuksista voi oppia nauttimaan minkä ikäisenä tahansa.