Kolumni: Opeta elämän tarkoitus

26.8.2006

SuurJyväskylän lehdessä ilmestynyt kolumni

Elinkeinoelämän valtuuskunnan selvityksessä on todettu, että onnellisuuden perusta löytyy puolisosta, terveydestä, ystävistä ja rakastetuksi tulemisen tunteesta. Kun katselen mummojen ja vaarien touhuamista lastenlasten kanssa, lisäisin onnellisuuslistaan sukupolvien yhteyden ja tämän tietyn yhteyden siirtämisen. Tarkoitan elämiseen liittyvien asioiden siirtämistä lapsille, kuten kädentaitojen tai metsässä liikkumisen taitojen opettamista. Ajatus jonkin asian siirtämisestä toiselle luo yhteyden ja merkityksen.

Mistä onnellisuus ja tasapainoisuus muodostuvat? Onnellisuus ei ainakaan synny omaan napaan tuijottamisesta. Ne ihmiset, jotka eivät aja vain omaa etuaan ovat tasapainoisella tiellä. Egosuuntautuneessa yhteiskunnassa itsekkyys ja oma etu ovat pinnalla liian usein. Itsekkyydestä seuraa puolestaan yksinäisyyttä ja onnettomia ihmisiä.

Toisen tutkimuksen mukaan vastavalmistuneille on piirtynyt kuva, että työelämän koventuneet vaatimukset aiheuttavat loppuun palamisen. Uupumus ei kuitenkaan siinnä vain nuorten tulevaisuudenkuvassa, vaan se on arkea jo osalla työelämään siirtyneistä.

Nuoret rakentavat jokapäiväistä elämää aika kovien sosiaalisten paineiden puristuksessa. Menestyjät huomataan ja odotukset kasvavat. Pitää osata kielet, olla kansainvälistä kokemusta, oppia substanssia, pysyä muodissa mukana, harrastaa trendikkäästi jne. Ympärillemme halutaan luoda kuvaa, että olemme jatkuvassa muutoksessa, niin maailmassa kuin henkilökohtaisessa elämässäkin. Uupumisen taustalla ovat myös meidän omat koventuneet vaatimuksemme itsellemme, elämällemme ja työllemme. Jatkuvaan ponnisteluun ja kasvavaan kilpailuun on nyky-yhteiskunnassa sopeuduttava, mutta kuitenkin siihen tahtiin kuin jokaisen nuppi kestää.

On hienoa, että esimerkiksi sodan kokeneiden vanhempien lasten elämästä on alettu puhua. Ei 60-luvulla tai vielä 90-luvullakaan ollut saatavilla kriisiapua tai sellaista määrää psykologeja kuin tänä päivänä. Lehtiä lukemalla saa sellaisen käsityksen, että väkivaltaisuus, masentuneisuus ja yksinäisyyden tunne ovat yhteiskunnassamme voimakkaassa kasvussa. Yhä useampi etsii apua ongelmiinsa pilleripurkeista. Yksittäisiä uutisia ei pidä kuitenkaan yleistää, sillä valtaosa kansalaisista voi hyvin. Yhteiskunta on kuitenkin kahtiajakautunut: Osalla suomalaisista menee paremmin kuin koskaan, kun osalla elämänliekki on sammumaisillaan.

Kaiken nykykrääsän ja itsekeskeisyyden keskellä mietin kuitenkin, että milloin keskitymme lähimmäistemme hyvinvointiin? Kotona, työpaikoilla ja harrastuksissa on joskus hyvä kuunnella toisiamme ja pysähtyä elämän äärelle. Kysyä, että mitä sinulle kuuluu?

Kuuntelemisen taito on yksi oppimisen arvoinen asia meille kaikille. Iäkkäiltä ihmisiltä oppii onnenviisautta ja elämän arvoja. Hymynkare hiipii huulilleni, kun mieleeni tulee vanha kappale, jossa lauletaan: ”Opeta taas elämän tarkoitus, oon ehtinyt jo unohtaa sen..”