Kolumni: Työpaikkaurheilua

8.8.2006

SuurJyväskylän lehden kolumni

Taas on vuodesta se aika, jolloin katseet työpaikoilla kääntyvät kohti syksyä ja uusia haasteita.

Koko kesä on rentouduttu ja ladattu akkuja syksyn koitoksia varten. Näihin "uusiin haasteisiin" (siis samoihin töihin kuin normaalistikin teemme) startataan tietysti kick-off –tyyppisen yhteishengen nostatuksen kautta, kuten jääkiekko-ottelussa ikään. Aivan siis kuin edessämme olisi ainutkertainen kerrasta poikki ottelusarja, jossa vain voittaja jatkaa. Kuulostaako tutulta?

Konsultit kouluttavat työpaikkajoukkueitamme kuin urheiluvalmentajat ikään. Mitäpä jos tosiaan toimisimme työpaikalla kuten urheilijat kilpailuissa? Mitä sanoisit, jos rautakaupassa talokaupan varmistuttua koko työporukka juoksisi perässäsi, lyttäisi sinut kasan alimmaiseksi ja laulaisivat hurmiossa voitonlauluja? Tai jos lähikaupassa työparisi maitohyllyn takana vetäisisikin paitansa pään ylleen ja juoksisi lentokone-asennossa ympäri kylmiötä? Entäpä jos kirjastontäti kahvitauollaan törmää kirjahyllyyn ja aloittaa cristianronaldomaisesti korvia riipivän huutonäytelmän, tarraten nilkastaan kiinni ja pyörien vähintään kolme kierrosta lattialla ympäri?

Entäpä sopisiko urheilullinen toiminta kansainvälisille vientimarkkinoille? Mitä jos Nokian vientimanageri ei onnistukaan tärkeässä kauppaneuvottelussa ja toteaisi taloustoimituksen haastattelussa ainoastaan, että "Saksa on paska maa."? Entä jos, sydänkirurgeilla olisikin kannattajajoukot, jotka pelottelisivat leikkaussaliin menijää kannustushuudoin "kuolee, kuolee"? Tai mitäpä jos pikkutunneilla kävelykadun taksijonossa seisovat ihmiset pyytäisivätkin taksikuskeilta nimikirjoituksia eikä kyytiä?

Entä urheilullinen toiminta työmarkkinapolitiikassa: jospa Tupo-neuvottelujen kiivaimmassa vaiheessa vastapuolen kaveria hiillostettaessa hän ryhtyisikin yllättäen täyteen nyrkkitappeluun, repisi paidan pois päältäsi ja neuvotteluhuoneesta poistettaessa heittäisi vielä roskiksella omaa autonkuljettajaansa päähän? Väittäisipä vielä sen olleen vahinko. Tai jos turistibussin kuljettaja Ranskan ympäriajettuaan puhaltaisi poliisin alkometriin laittomat lukemat, kertoisiko hän sen olleen jonkun salajuoni, tai että koskaan en ole juonut mitään? Jatkaisi vielä, että odotan verikokeiden tulosten selviämistä ja uskon syyttömyyteeni. Promillet joutuivat vahingossa vereeni hammastahnasta tai e-pillereistä.

Olenkohan katsonut tai harrastanut lomallani liikaa urheilua? Tai olisikohan sittenkin niin, että kaikki konsulttien ja valmentajien urheilumaailmasta yrityksiin tuomat ismit ja termit eivät sittenkään johda parhaaseen tulokseen. Lapset ovat nukkumassa ja televisiosta kuuluu urheiluruudun tuttu tunnari, siirryn nojatuoliin ja rentoudun hetken urheilun parissa.