Visioni tulevaisuuden kunnasta

28.1.2006

Kirjoitukseni pohjautuu Kunnallisalan kehittämissäätiön juhlaseminaarissa (25.1) pitämääni puheenvuoroon. Seminaarin puhujakaarti oli vaikuttava mm. Esko Aho Sitrasta, Tekesin ja Suomen Akatemian pääjohtajat, EK:n Taxell ja Helsingin Sanomien päätoimittaja Virkkunen sekä presidentti Tarja Halonen. Puheenvuoroni aihe oli visioni tulevaisuuden kunnasta. Sain erinomaista ja kiittävää palautetta puheenvuorostani, joka erottui innovaatio ja teknologiakatsauksista. Myös paneelikeskustelu oli antoisaa.

Suomen tulevaisuus rakentuu lähiyhteisöissä

Kuntakentän tulevaisuuteen vaikuttavat keskittyminen, tuottavuus, yhteisöllisyys ja yksilöiden valinnanvapaus sekä valintapolitiikkaan siirtyminen.

Valintapolitiikalla tarkoitan sitä, että kuntataloudessa vallalla olevan jakopolitiikan sijasta päätöksiä ohjaavat harkitut kuntalaisten hyvinvointia koskettavat priorisoinnit. Tärkeimpien kysymysten lista ohjaa valintoja. Tämän lisäksi tuottavuusajattelussa juustohöylä on vaihdettu sihtiin. Huomioitavaa on, että opettajia ja sairaanhoitajia ei tulevaisuuden kunnassakaan korvata roboteilla.

Laitosmaisuudesta ja toimialarajoista on siirrytty ihmisten elinkaariajatteluun. Tulevaisuuden kunnassa on purettu lähes kaikki nykyiset hallintorakenteet. Muun muassa kirjasto, koulu ja päivähoito, kulttuuri ja liikunta ovat yhdistyneet henkisesti ja fyysisesti. Sivistys nähdään laveana kokonaisuutena.

Keskittäminen ei toimi

Tulevaisuutta johdattavista ilmiöistä keskittyminen on hallinnon ja tiettyjen palveluiden osalta tervetullut ilmiö. Edellytyksenä on, että voimavarat kohdentuvat kuntalaisten lähipalveluihin. Käytännön esimerkkinä kaikki Suomen tekonivelet voitaisiin operoida Kuopiossa. Keskittämiseen uskova ja antautuva asetelma ei kuitenkaan kaikilta osin toimi.

Meneillään olevat toimet johtavat siihen, että ihmiset imetään keskuksiin. Keskusten läheisyydestä kyläkeskusten ytimien edellytykset karsitaan. Ydin imee palvelut myös kaupunginosista ja ihmiset hakevat palvelunsa yhä kauempaa. Kokonaisuus on tuttua elinkeinoelämästä: Mitä suuremmiksi konserniyritykset kasvavat, sitä enemmän syntyy tilaa erikoistuville pienyrityksille. Niiden pitää vain kyetä kehittymään.

Tulevaisuuden suhteen elää toive, että kun tietty suuruuden ekonomia on saavutettu, alkavat ihmiset haluta vaihtelua ja syntyy pienyrittäjyyttä ja yhteisöjä. Suuret yritykset tai keskittymät eivät paikkaakaan yksilöllisiä tarpeita. Uskon, että ytimiin keskittyminen, johtaa tilanteeseen, joka luo tarpeen eläville kaupunginosille ja kyläyhteisöille ja vahvistaa lähiyhteisön merkitystä. Suuremmassa mittakaavassa on kysymys siitä, että pääkaupunkiseutu ei tyhjennäkään sisämaan kuntia. Jyväskylä ja Oulu nousevat entistä vahvemmiksi vetureiksi.

Nykyinen keskittämistä ihannoiva näkökulma johtaa siihen, että kunnalliset palvelut karsiutuvat. Uskon kuitenkin, että tämä suuntaus synnyttää ennen pitkää luontaisen tarpeen omaehtoiselle kyläkunnan tai kaupunginosan toimeliaisuudelle. Samanaikaisesti esillä on alueiden Eurooppa ja maailmankylä. Paikallisesti ajatukseen linkittyy kuntakentän elastisuus, jossa hallinnolliset yksiköt eivät ole enää olennaisia, vaan ihmisten yhteisöt. Tulevaisuuden kunta on samanaikaisesti globaali ja lokaali. Maailmakylä on yhä lähempänä, jopa nanoteknologian siivittämänä ihon alla ja samanaikaisesti ollaan osallisena paikallisessa yhteisössä. Ihmisten tarve fyysiseen osallisuuteen ja yhteisöllisyyteen on vahva. Halu muuttaa kaupunkikeskustan lähelle sijaitsevaan kyläyhteisöön on ilmeinen.

Kuvaus tulevaisuuden kaupunkiseudusta

Yhdyskuntarakenteen osalta tulevaisuuden alueella on yksi selkeä vetovoimainen keskus, joka kilpailee maailmankylien kesken ja joka säteilee kehitystä ja elinvoimaa omaan lähiympäristöönsä.

Ihmisten arkipäivän näkökulmasta lähiyhteisöjen painoarvo tulee voimistumaan. Toiminnallisena perustana ovat asuinalueiden pienten lasten toiminnalliset keskukset, joissa sijaitsevat mm. päivähoito ja peruskoulun ensimmäiset luokat ja kolmannen sektorin toimijat. Samassa yhteydessä toimii kouluyhteisö, johon palvelutarjonta on keskittynyt kirjastoineen ja harrastuksineen. Samanaikaisesti osa palveluista on todellisia lähipalveluita, kuten neuvolan kotikäynnit. Kouluyhteisö rakentuu tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistäväksi yhteneväiseksi perustaksi. Tässä yhteisössä erilaisia töitä tekevät ihmiset ja kansalaisuudet tutustuvat toisiinsa ja oppivat elämään rinnakkaiseloa toistensa erilaisuutta kunnioittaen. Opetuksen syvemmällä kentällä puhutaan oppimispoluista. Oppimispaikka kokoaa nykyistä tiiviimmin eri koulutustahot yhdeksi kokonaisuudeksi, myös aikuiskoulutuksen.

Kaupunkiseudun tuntumassa toimivien lähiyhteisöjen koulut toimivat vastaavina yhteenkuuluvaisuuden peruspilareina. Satelliittikylät ovat logistisesti tiiviissä yhteydessä seutukunnan keskukseen ja niillä on keskenään vahva heimoside. Yhteyden perustana on kulttuurinen arvopohja, joka kokoaa pirstaleiset ja mosaiikkimaiset palaset yhteen. Kulttuuri on kuin liima-aine ja hallinnolliset rajat jäävät toissijaisiksi.

Kuvaamassani sateliittikylien kokonaisuudessa myös logistiikka, energian tuotanto sekä aluesuunnittelu ovat kehittyneet. Lähialueen omat energiavarat ovat tehokkaassa käytössä. Kiskoliikenne kuljettaa ja äänetöntä liikennettä ihastellaan. Autot ovat poissa piha-alueilta, vaikkapa maan alla. Hiljaisuus varastoituu ihmisten ihon alle, joka kumpuaa ”yrittämisenä” ja vastuun ottamisena omasta itsestään. Yhteisön jäsenet sisällyttävät yrittäjähenkisyyden ja kestävän kehityksen mukaiset ympäristönäkökohdat vahvasti arvomaailmaansa ja arkipäivään.

Tulevaisuuden kunnassa eläkeläiset elävät aktiivista ja toimeliasta vanhuutta. Yhteisön toiminnallinen keskus palvelee lasten ja nuorten tapaan myös vanhempaa väestöä. Lapset ja vanhukset kohtaavat. Kodikkuus, hoito ja hoiva ovat arvossaan. Yli 75 –vuotta täyttävistä kuntalaisista yli 95 % asuu omassa kodissaan.

Kuka tulevaisuuden kunnassa vastaa hyvinvoinnista?

Ihmisistä tulee yhä vaativampia. Palveluiden toimivuudelle ja laadulle asetetaan yhä korkeampia odotuksia. Tämä koskettaa erityisesti valintoja yksityisten ja julkisten palveluiden välillä.

Kuitenkaan kaikkea ei pidä saada ilmaiseksi. Tulevaisuudessa palvelut on tuotteistettu ja tuotteille määritelty hinta. Ihmiset ovat tottuneet hankkimaan erilaisia palveluita, jotka olivat aikaisemmin puhtaasti yhteiskunnan tuottamia. Työttömyys on alhainen ja verorahat eivät kulu tehottomaan kierrättämiseen. Perheenäidit tekevät lyhennettyjä työpäiviä ja lapsiluvun lisäämiseen kannustetaan. Tulevaisuuden kunnan ja lähiyhteisöjen tehtävänä on syrjäytyneistä tai syrjäytymisuhan alla olevista huolehtiminen.

Kunnallisen päätöksenteon lähtökohtana on lähiyhteisö ja vaaleilla valitut avainhenkilöt. Ihmiset tuntevat ne henkilöt, jotka omaa aluettaan edustavat. Parhaat kyvyt on valjastettu etujamme ajamaan. Lähivaikuttamisen painopiste on viety kaupunginosiin ja kyläyhteisöihin, joilla on todellisia vaikuttamisen mahdollisuuksia. Oman asuinalueen tärkeimpien kysymysten lista ohjaa päätöksiä.

Valinnanvapautta ja yksilöllisyyttä

Yhteisökulttuurin voimistuessa voimistuu myös käyttäjädemokratia eli kansalaisten omaehtoiset valinnat. Päätöksenteon siirtyminen ainakin osin verkostoihin on merkittävä asia. Näen, että valta perustuu tulevaisuudessa vahvasti asemaan lähiyhteisöissä, ei yksinomaan instituutioissa. Käyttäjädemokratiaa tukee myös tietoyhteiskunnan kehitys, joka vaikuttaa ihmisten arkielämään ja kommunikointiin.

Yhteenvetona totean, että kuntalaisten ihanneyhteisöä voidaan visioida, mutta se ei ole kaikille sama. Kaikki eivät halua elää samalla tavalla. Tulevaisuuden kunnassa onkin tilaa valinnanvapaudelle. Kaupunkien kehien ympärillä olevien yhteisöjen välisellä maaseudulla halutaan tulevaisuudessakin asua ja toteuttaa itseään. Lisäksi ihmisten tilanteet ja toiveet vaihtelevat elämänkaaren aikana.

Esittämäni kuntalaisen ihanneyhteisössä asuminen perustuu siihen tuntemukseen, miten suuri osa suomalaisista lapsiperheistä haluaisi asua. Kuitenkin moni asuu toisin kuin haluaisi. Uskomukseni on, että tämä lähiyhteisöön perustuva malli olisi kokonaistaloudellisesti jopa halvempi kuin vahvaan keskittämiseen uskova ja antautuva asetelma.