Tieasiat kiinnostuksen ja vallankäytön kohteena

3.10.2005

Maamme tieomaisuuden arvo on noin 15 mrd. euroa. Kysymyksessä on siten varsin mittava yhteiskunnan osa-alue. Vaikka hankkeet olisivat Suomelle kannattavia, niistä ei näytä kilisevän riittävästi rahaa valtionvarainministeriön kassaan. Tieverkoston merkitys maamme kilpailukyvylle on kuitenkin kiistaton, sillä logistiseen infraan liittyvät linjaukset vaikuttavat suoraan alueiden kilpailukykyyn.

Syksyinen kiista tiehankkeista on saanut valtapolitikoinnin leiman. Esimerkiksi näyttävästi esillä ollut Nelostien parantamishanke on kytketty poliittiseen vaikuttamiseen. Tie on jo olemassa ja sitä ei olla lopettamassa tai supistamassa, joten se ei siis suoranaisesti kosketa ketään tai kenenkään perhettä liian läheltä. Tästä syystä poliitikon onkin ollut helppo nostaa tiehanke lehdistössä ja puheissa poliittisen vaikuttamisen tärkeäksi asiaksi.

Todelliset vaikuttamisen väylät ovat kuitenkin mutkikkaammat. Erityisesti nykytilanteessa, jossa tieverkoston todellinen rahoitustarve on huomattavasti valtionvarainministeriön rahoituspohjaa mittavampi. Tässä taustatilanteessa nousee keskeiseen asemaan muut rahoitusmahdollisuudet ja keinot. Tämä tausta edellyttää syvällistä perehtymistä tiekysymyksiin. Tähän ei riitä linja, että pidän hanketta hyvin tärkeänä.

Vallankäyttö ohittaa tärkeysjärjestyksen

Monet ovat olettaneet, että tieasioissa olisi jo päästy kähminnästä ja valtapolitikoinnista. Myös pekkaroinnista tunnustusta saanut ministeri Pekkarinen yllätettiin asiassa. Pettymys oli ilmeistä. Ymmärrettävästi.

Valtioneuvoston päätöksenteko on keskittynyt kolmen koplaan. Kesällä rinnalle ja välillä piirun verran ohi tuli sdp:n puheenjohtaja ja uusi valtiovarainministeri Eero Heinäluoma. Tiehankkeiden yhteydessä on ollut harmillista, että Sdp:n uusi puheenjohtaja on asettunut edistämään vanhakantaista toimintalinjaa, joka vie pitkäjänteiseltä liikennepolitiikalta uskottavuuden ja vahvistaa kuvaa siitä, että tieinvestoinnit ovat vuosittain päätettävissä olevia kertamenoja. Myös pääministeri joutui tiekysymyksessä kiusalliseen asemaan. Suomen poliittisessa perinteessä pääministeri kun on aina tukenut valtiovarainministeriä. Jatkossa vedot piirun verran ihmisen suuntaan olisivat toivottavia.

Tiehankkeiden käynnistäminen on näyttäytynyt kautta aikojen maskuliinisen vallankäytön areenana. Näyttää myös edelleen siltä, että moni poliitikko osoittaisi mielellään tiehankkeen, joka on se minun aikaansaama juttu. Laittaisi rintamerkin rintaan, jossa lukisi: ”Olen saanut tämän aikaan”. Naispoliitikot eivät tieasioissa ole mestaroineet. Heidän areenoja ovat olleet perhe-, terveys- ja koulutuspolitiikka.

Valtionvarainministeriöllä omat näkemyksensä

Syksyinen kiista pääväylien rahoituksesta on jättänyt varjoonsa muun tiestön ja alemman asteen tieverkon, jonka kunto on harvaan asutulle maalle välttämättömyys. Lisäksi perustienpito, joka pitää sisällään mm. turvallisia kevyenliikenteenväyliä kouluihin, alkaa nykyrahoituksella olla vaakalaudalla. Maakunnan perustienpito on ollut pitkälti EU-rahoituksen varassa ja nämä tukirahat ovat nyt supistumassa. Toinen merkittävä seikka on yksityisteiden rahoitus. Yksityisteiden merkitys on kasvanut haja-asutusalueilla. Samalla valtio rahoittaa edelleen omasta momentistaan ns. hiljaisia teitä, joille on takavuosina säädetty valtionteiden rooli.

Jos tierahoitus vastaisi lähimain asiantuntijoiden näkemystä, ei välistävedoille olisi tarvetta. Tiehallinnon näkemyksen mukaan päätieverkkoon olisi vuoteen 2025 mennessä investoitava keskimäärin noin 330 M€ vuodessa, kun nämä investoinnit ovat budjetissa 130 M€ vuositasolla. Perustienpitoon liittyvät luvut ovat tiehallinnon näkemyksen osalta 710 M€ ja valtionvarainministeriön osalta 560 M€.

Keski-Suomen asema tiepiirien puristuksessa

Keski-Suomen tiepiiri palvelee ennen kaikkea muita valtakunnanosia. Maakuntaa halkovat valtatiet 4, 9, 13, 16, 18, 23 ja 24. Maakunnan pääväylien kehittämisen taustalla on Etelä-Suomeen kulkevan kauttaliikenteen historia. Liikenne on vuosien ajan kulkenut sekä valtatien 4 että valtatien 9 kautta. Näihin tieverkkoihin on panostettu tasavahvasti.

Vaikka Keski-Suomen tieverkko on valtakunnan vahva solmukohta, on tiepiirin perusrahoitus vain puolet mm. Oulun ja Hämeen tiepiirien vuosirahoituksesta. Näiden tiepiirien asukasmäärät ja tieverkoston laajuus ovat samalla huomattavasti Keski-Suomea suuremmat. Samassa suhteessa kansanedustajien lukumäärä on verrannollinen asukasmäärään. Keski-Suomen tiepiiri on piskuinen tiepiiri muihin ylimaakunnallisiin piireihin verrattuna. Voimaa on siten haettava myös muista maakunnista ja erityisesti elinkeinoelämän suunnalta.

On totta, että Keski-Suomen tiepiirin alueella tehty työ synnyttää ja tukee ylimaakunnallista toimeliaisuutta. Kärjistäen voi kuitenkin todeta, että vaikka ylimaakunnallisessa hengessä asioista puhutaan, on maakunnan poliitikon ahkeruuden mittarina omaan maakuntaan kohdistetut hankkeet eli oululainen kansanedustaja ei saa ääniä Keski-Suomen alueelta. Nykytilanne on kuitenkin maakuntamme kannalta kahden vahvan ministerin myötä mielenkiintoinen. Samalla on muistettava, että ministeri ei ole yhden maakunnan ministeri. Toki nelostiekään ei ole yhden maakunnan tie.

Millaista pelivaraa toteutusvaihtoehdoissa?

Esimerkiksi Vaajakoski-Lusi hankkeen aikaistaminen maakunnan kuntarahoituksella ei olisi ollut perusteltua. Oulun seudun tapaan Keski-Suomen kuntatalouksilla ei ole ylimääräistä puskurirahastoa, josta valtiolle annettaisiin rahaa.

Yksityisrakentamisen mahdollisuudet ovat oma lukunsa. Miksi nelostiehankkeessa ei ole lähdetty toteuttamaan esim. Mäntsälä-Järvenpää tai Lahti-Heinola toteutuslinjaa? Mäntsälä-Järvenpää nelostiehanke oli osoitus yksityisrakentamisen tehotoimista. Perheyrityksemme oli urakoitsijana kyseisessä etuajassa valmistuneessa tiehankkeessa. Tätä taustaa vasten olen päässyt seuraamaan millaisia mittavia talousvaikutuksia ripeällä etenemisellä on ollut alueen elinkeinoelämälle. Elinkaarimallien toteuttamistapaan, mm. mallin rahoitus- ja hoitokulujen osuuteen, liittyy kuitenkin haasteita. Hankkeen tulee olla ensinnäkin mittava.

Jalka oven väliin toteutustaktiikka ei Keski-Suomen osalta ole myöskään käytetty. Esimerkiksi Tampereen ohitushanketta on edistetty ehkä onnenkantamoisen kautta osissa ja pienemmän osan valmistumisen hetkellä nostettiin esiin näkökulma, että ei tätä tähän kannata jättää. Isojen hankesummien saaminen budjettiin kun on nykyisellä rahoituspohjalla vaikeaa.

On selvää, että Nelostiehanke etenee toteutukseen. Jokainen vuosi valmistumisen ripeyttämiseksi on kuitenkin alueemme kannalta arvokasta. Tämä on syytä huomioida toteutusta suunniteltaessa. Nelostiehen kohdistuvat parantamistoimet eivät myöskään Vaajakoski-Lusiin lopu, sillä tiestön parantaminen Äänekoskelle asti on maakuntamme kehityksen kannalta olennaista.