Oheinen kirjoitus on kutsuvieraskirjoitus Jyväskylän kaupunkilehteen:
Nuorten henkisestä hyvinvoinnista tai sen puutteesta on keskusteltu tänä syksynä vilkkaasti. Mutta mitä lääkkeeksi? Yhteisöllisyyttä, oppilashuoltoa, kotia ja rakkautta. Maaseudun elämänmenossa olen oppinut sanonnan, että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylän silmät, korvat ja suut. Nyt siihen tarvitaan koko Jyväskylä. Kuntapäättäjät ja virkamiehet eivät riitä. Siihen tarvitaan Sinua. Harva meistä oikeasti osallistuu pihassa leikkivien lasten leikkeihin tai menee jututtamaan mitä nuorille kuuluu. Ei ole aikaa. Ajatellaan että se on ”lapsellista” tai eihän se meille kuulu. Ehkä pitäisi.
Viime aikoina on riittänyt paljon puhetta, mutta kun tarvittaisiin tekoja. Ei poliittisilla päätöksillä voi käskeä kasvattamaan, tuntemaan naapureitaan tai huolehtimaan lähimmäisistä. Siihen tarvitaan jokaisen meidän arkista herätystä: Kannustamista, osallistumista, kysymistä ja huomioimista.
Mikään tässä yhteiskunnassa ei anna oikeutusta väkivaltaiseen toimintaan tai sillä uhkaamiseen. Ei mikään. Emme voi loputtomasti lisätä poliiseja, psykologeja tai kuraattoreita. Turvallisuuden tunne kumpuaa välittämisestä, ystävyydestä, yhteisistä kokemuksista, rakkaudesta ja vain näillä asioilla on oikeasti merkitystä.
En halua etsiä syyllisiä vaan ratkaisuja. Hyvään arkeen tarvitaan yhteisöllisyyttä, siis porukkaan kuulumista ja huolenpitoa. Tarvitaan positiivisia kokemuksia ja onnistumisia. Tarvitaan myös erehdyksiä ja mahdollisuutta oppia virheistä, sillä täydellisiä nuoria tai aikuisia ei ole olemassakaan.
Kaikki me kasvamme jossakin. Olemme siis jostain kotoisin. On mukavaa asua ympäristössä, johon tuntee kuuluvansa. Jyväskylä tarvitsee meidän jokaisen tekemistä, ei rutisemista. Yhteisistä asioista välittämistä. Nurkkien kuntoon laittamista. Tekoja, jotka ulottuvat huomista pidemmälle.
Yhdessä tekeminen alkaa aina pienistä askelista. Jos jokainen jyväskyläläinen sanoisi tänään yhden positiivisen asian läheiselle, naapurille, työtoverille tai vastaantulijalle, niin siitä tulisi 130 000 hyvän mielen juttua. Eikä siihen menisi aikaa kuin muutama sekuntti. Tule mukaan!
