Äiti vaalittaa iskää

16.4.2007

”Äiti vaalittaa iskää”

Pääsiäisenä perheemme matkasi asuntoautolla Lappiin. Pihtiputaan kohdalla huikkasin miehelleni, että kurvataanko vanhasta muistista torille pystyttämään vaalikahvituspistettä? Hiukan siinä molempia hymyilytti, kun muisteltiin eduskuntavaalien aikaisia tohinoita. Vaaliasuntoautot suhasivat ristiin rastiin maakuntaa ja välillä toreilla oli enemmän ehdokkaita kuin kansaa. Vaalityö oli paljon työläämpää kuin osasin ensikertalaisena kuvitella.

Politiikasta puheenollen muutama sana perhepolitiikasta. Päivänpolitiikasta voi nimittäin napata käytänteitä perhe-elämään. Havaintojeni mukaan monessa perheessä äidin osaksi tulevat pää-, sisä- terveys- ja opetusministerin salkut. Isälle saattaa jäädä talousministerin ja liikenneministerin tehtävät. Äidit ottavat joskus liikaakin asioita hoitaakseen. Salkkujakoa kannattaisikin silloin tällöin vaihdella.

Koko Suomi tuntui suuntaavan pääsiäisenä Lappiin. Kuten Suvi Tanner Lapin Hetki lehdessä osuvasti kirjoitti: "Hiihtokansa erottui rinnebaarien teransseilta jo kauas. He litkivät kuuman mehunsa, vilkuilivat kellojaan, taittoivat rypistyneen latukartan hiihtopuvun taskuun ja suuntasivat kohti seuraavaa latukahvilaa. Sata kertaa coolimmat laskettelijat hörppivät olutta aurinkolasit ruskettuneilla kasvoillaan. Tämä joukko näytti muodikkaalta. Tosihiihdossa kukaan ei pelkästään elvistelläkseen pukeudu hiihtokamppeisiin, koska ne ovat urheiluvaatteista juroimmat. Niissä ei lähdetä iskemään partneria monotansseihin tai silloin ei ainakaan käy flaksi. "

Tosihiihtäjän pitää miettiä haluaako ängetä lihaksensa virtaviivaiseen silakka-trikooasuun, kuten Kuitunen ja kumppanit tekevät. Yleensä harrastelijoilla on tungettavaa liikaa, joten heidän pitää tyytyä löysempiin tuulipukuihin. Kunnon pakkasella komeuden kruunaa pankkiryöstäjien suosima kommandohuppu, jonka päälle on ängetty pipo, jossa on kirjailtuna ”Laukaan SYP”. Pitkällä lenkillä on kannettava juomaa mukana. Vyölaukku kiristetään niin, että kantaja näyttää kuin olisi 80 -luvun limudiskossa. Tyhmemmältä ihminen voi näyttää ainoastaan suunnistusasussa. Harmi sillä hiihdon ja voimistelujuttujen ohella se on mielestäni paras laji ikinä.

Voin kyllä luvata, että tungen itseni mielihyvin virtaviivaiseen silakkahiihtoasuun vaikka koko ensi talveksi, jos vain saamme nauttia talvisista hiihtokeleistä näillä leveysasteilla.

Eduskuntavaalien jälkeen kolmivuotias tyttäreni ilmoitti tuttaville, että ”meidän äiti aina vaalittaa iskää”. Sanoma pisti hiukan mietityttämään. Pääsiäislomalla tyttäreni puolestaan supatti korvaani, että ”minulla on niin hyvä mieli, kun sinä olet tässä vieressä”. Mitäpä siihen lisäämään.

Taukopaikat elämän ruuhkavuosien keskellä antavat voimia. Edessä häämöttää pitkä loma. Oleilua lasten kanssa ja sopivasti matkailua asuntoautolla mm. rastiviikolla. Kahdeksan neliötä kahdelle aikuiselle ja kahdelle naperolle. Se on kaksi neliötä henkeä kohti. Tulevalla lomalla en edes halua miettiä monesko päivä on menossa tai mikä viikonpäivä on kyseessä. Mitä väliä? Jossain vaiheessa saatan ottaa kalenterin esiin. Katselen sen tyhjiä viikkoaukeamia ja suljen sen - ennen kuin se ehtii älähtää.