Liikunta on parasta lääkettä

18.3.2007

Kirjoitus paikallislehdissä

Osa suomalaisista voi paremmin kuin koskaan. Samanaikaisesti osa meistä voi entistä huonommin. Hyvinvointimme lieveilmiöitä ovat mm. liikunnasta syrjäytyneiden kasvava määrä, liikalihavuus ja epäterveelliset ruokailutottumukset. Lisäksi kansantaloutemme menettää vuosittain 500 000 henkilötyövuotta sairauslomien ja työkyvyttömyyden takia. Yhä suurempi osa sairauslomista on mielenterveyssyistä johtuvia. Laskettaessa sairauspoissaolojen kokonaiskustannukset saadaan niiden summaksi vuositasolla 3 miljardia euroa. Ennenaikaisesta eläköitymisestä muodostuvat kustannukset ovat puolestaan 2,7 miljardia euroa.

Mitä pitäisi tehdä, että kansa pysyisi terveempänä? Valistus on itsestään selvä vastaus. Mutta mistä saisi itsekuria, kun siihen vaivaan ei ole vielä keksitty lääkettä? Ihmiskunta on tullut puusta alas ja päässyt hyvinvointiyhteiskunnan makuun. Ihmisen onnellisuus ei kuitenkaan lisäänny fyysisten ponnistelujen välttämisellä. Kansalaisten toimintakyvylle on hyväksi, jos ihmisellä on tekemistä, tavoitteita ja tahtoa. Terveystaloustietelijät ovat esittäneet porkkanaksi ja kepiksi terveydenhuollon maksujen porrastamista elintapojen mukaan. Ajatus hintaporrastuksista toimii enemmänkin hyvänä keskustelun herättäjänä.

Yleistäen voi todeta, että kotikasvatus ei näytä antavan riittävää mallia terveellisistä liikunta- ja ruokailutottumuksista. Suomalainen peruskoulu onkin tässä tilanteessa tärkeässä roolissa. Koululiikunnan lisääminen on ensimmäinen askel terveempään yhteiskuntaan. Pakollisia koululiikuntatunteja on meillä vähiten kaikista Euroopan maista. Lisäksi koko koulun toimintakulttuuri tulee nähdä oppilaan hyvinvoinnin tukijana mm. välituntiliikunta ja lainattavat välineet, henkilökohtainen liikuntaneuvonta, lihasvoimin tehtyyn koulumatkaan kannustaminen ja yhteiset kodin ja koulun peli-illat. Koulun tehtävänä on myös tupakkalain ja päihteiden nykyistä tiukempi valvonta. Esimerkiksi savuttomuus voisi olla edellytyksenä stipendeille. Peruskoulu ei yksin voi kantaa koko vastuuta. Vanhemmat ovat omalla esimerkillään ja kodin pelisäännöillä päävastuussa nuorten kasvatuksesta. Nuorten keskittymisvaikeudet kun johtuvat osaltaan pleikkareista, televisiosta sekä muista lyhytjännitteisistä viihdykkeistä. Samaan aikaan nuoret valvovat yhä myöhempään, uni häiriytyy, yö on levoton ja aamulla väsyttää. Koko elämä tuntuu tympeältä, vaikka jokaisena kouluaamuna pitäisi avata ikkuna tuleville mahdollisuuksille.

Ihminen on myös sitä, mitä hän suuhunsa laittaa. Tähän teemaan kiteytyy osaltaan terveydenhuollon ongelmat. Autoilevien perheiden kauppakasseissa liikkuu limsaa, karkkia ja sipsejä. Lisäksi kauppareissulla syödään pikaruokaa. Terveellisestä kouluruoastakin saatetaan pinnata.

Yksi asia tiedetään varmasti: liian vähäinen liikunta lisää sairastumisriskiä, samoin kuin liikalihavuus ja liiallinen alkoholinkäyttö. Näihin asioihin voi onneksi jokainen itse vaikuttaa! Liikunnasta ja erityisesti arkiliikunnan kokemuksista voi oppia nauttimaan minkä ikäisenä tahansa.