Neuvolasta eväät perheen yhteiseen hyvinvointiin

26.9.2005

Suomessa neuvolapalveluja on kehitetty uraauurtavasti ja niiden hyödyllisyyttä on tutkittu. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut suosituksia palveluiden järjestämiselle. Niiden pohjalta on todettava, että kuntien ote palveluiden tuottamisessa on paikoitellen lipsunut. Suositusten vastaisesti määräaikaistarkastuksia on supistettu ja kotikäynneistä luovuttu säästösyistä. Suunta on huolestuttava, sillä neuvolapalvelut luovat eväät vanhemmuuden tukemiseen ja lasten pahoinvoinnin ennaltaehkäisyyn.

Tutkimusten mukaan vanhemmat ovat melko tyytyväisiä neuvolapalveluihin. He toivovat terveydenhoitajalta ja lääkäriltä kuitenkin enemmän aikaa ja keskustelua lasten kasvatukseen liittyvissä asioissa. Vanhemmat toivovat myös mahdollisuutta vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia samassa elämäntilanteessa olevien kanssa.

Tarkastuksia alle suositusten

Äitien ja lasten määräaikaistarkastukset toteutuvat Jyväskylän seudun neuvoloissa vaihtelevasti. Ensisynnyttäjät käyvät lääkärin ja terveydenhoitajan luona ahkerasti. Viitteitä uudelleensynnyttäjien suositeltavien tarkastuksien vähentämisestä on kuitenkin ilmennyt. Esimerkiksi Jyväskylässä lääkärin tarkastuksien määrää on vähennetty.

Alle yksivuotiaiden vauvojen ja leikki-ikäisten lasten määräaikaistarkastuksissa on selkeitä puutteita. Vain osa kunnista täyttää suositukset ja tarjoaa tarpeeksi terveydenhoitajan ja lääkärin käyntejä. Erityisesti on tingitty terveydenhoitajien kotikäynneistä, esimerkiksi Jyväskylässä niitä ei tehdä kuin poikkeustapauksissa. Kuitenkin valtakunnalliset suositukset ovat määritelleet kotikäynnit tarpeellisiksi. Varhaisen vuorovaikutuksen tukemiseksi ja erityistukea tarvitsevien perheiden tunnistamiseksi suositellaan, että lastenneuvolan terveydenhoitaja vierailee jokaisessa perheessä vauvan odotusaikana.

Kommunikointi ja varhainen vuorovaikutus perustuvat perheen tuntemiseen ja tilanteen kartoittamiseen. Useissa kunnissa terveydenhoitajat käyvät vastasyntyneen lapsen perheessä vain kerran, karkeimmissa tapauksissa kotikäyntejä ei tehdä lainkaan. Olisi myös toivottavaa, että kotikäynnit tehtäisiin odottavan äidin ja yksivuotiaan perheeseen. Nykyisessä kuntatalouden tilanteessa kaikki kunnat eivät kuitenkaan toteuta kotikäyntejä edes vastasyntyneiden perheisiin.

Ryhmätapaamisia perheille järjestetään vielä harvemmissa kunnissa. Lisäksi yhtenä haasteena on kotipalvelun järjestäminen eli niiden perheiden auttaminen, joiden omat voimavarat eivät riitä kodin arjen hoitamiseen. Yleisesti ottaen sekä lääkärit että terveydenhoitajat arvioivat, että työaikaa ei riitä tarpeeksi erityistukea tarvitseville perheille tai yksilölliseen, perheiden tarpeista lähtevään tukeen.

Olisi tärkeää, että kunnissa nostettaisiin neuvola-asiat esille. Monet pitkän linjan terveydenhoitajat ovat pian jäämässä eläkkeelle ja heidän tietotaitonsa olisi saatava siirrettyä uusille työntekijöille. Ennaltaehkäisevän toiminnan tärkeyttä ei voida liiaksi korostaa. Se tulee pitkällä tähtäimellä halvemmaksi kuin korvaavat toimenpiteet. Esimerkiksi lastensuojelullisin toimenpitein sijoitettu lapsi maksaa kunnalle 30 000–60 000 euroa vuodessa, kun taas lapsen koko neuvolaura maksaa 1 600–2 000 euroa. Luvut ovat sosiaali- ja terveysministeriön lastenneuvolaoppaasta.

Yhteistyön lähtökohdaksi sopii parhaiten kunnan tai seutukunnan lapsipoliittinen ohjelma tai laajemman hyvinvointipoliittisen ohjelman osio, jossa on sovittu lapsiperheiden tukemisesta ja ennaltaehkäisevästä työstä. Ohjelma yhdistää sosiaali- ja terveystoimeen eri toimijat, kuten kaavoituksen, liikunta-, kulttuuri-, nuoriso- ja opetustoimen, liikennejärjestelyt, seurakunnan sekä vapaaehtoistoimijat. Alueelliset haasteet ovat useimmiten yhteneväiset, joten tältä osin yhteistyö on suositeltavaa ja sen tiimoilta voitaisiin löytää uusia palvelumuotoja.

Nyky-yhteiskunta asettaa lapsiperheille ja perheiden parissa työtä tekeville mittavia haasteita. Onkin todettava, että 2000-luvun lastenneuvola ei voi yksin muuttaa perheiden olosuhteita. Vanhemmuuden todellinen tukeminen ja lasten pahoinvoinnin ennaltaehkäisy edellyttävät myös asunto-, verotus- ja sosiaalipoliittisia toimia sekä työelämän sovittamista lapsimyönteisempään suuntaan. Samalla tarvittaisiin koko yhteiskunnan läpi käyvää asenteiden ja käyttäytymisen muutosta kohti yhteisvastuuta ja välittämistä.