Tiet ja toimintakyky

8.2.2007

Puheenvuoro Keskisuomalaisessa

Tieverkostolla on suuri merkitys alueiden kehittymiseen ja kilpailukykyyn. Näyttävästi jo useamman vuoden esillä ollut Nelostien parantamishanke on edelleen poliittisen vaikuttamisen keskeinen tiehanke. Keski-Suomen edustajien voimat eivät ole riittäneet saamaan tätä kansallista epäkohtaa ajoissa kuntoon. Nelostien tukkoisuus ja liikenneturvallisuuden osalta vaarallisuus ovat olleet tiedossa ja käsittelyssä jo useita vuosia. Siltahankkeita maakunnassa on viety eteenpäin huomattavasti ripeämmin.

Infrahankkeissa vaikuttamisen ja päätöksenteon väylät ovat melko mutkikkaat. Erityisesti tämä korostuu tilanteessa, jossa tieverkoston todellinen rahoitustarve on huomattavasti valtionvarainministeriön rahoituspohjaa mittavampi. Nykytilanteessa valtiovallalta odotettaisiin pitkäjänteisempää liikennepolitiikkaa. Tieinvestoinnit näyttävät vain edelleen olevan vuosittain päätettävissä olevia kertamenoja. Tässä kohtaa on muistettava, että Nelostie ei ole pelkästään yhden maakunnan tie, vaan yhdessä kantateiden 9 ja 23 kanssa se muodostaa merkittävän solmukohdan koko Suomen logistiikalle. Liikenne- ja viestintäministeri hoiti nelostiehankkeen aloituksen hyvin eteenpäin maakunnan pitkäjänteisen taustatyön pohjalta, mutta työsarkaa on edelleen yllin kyllin.

Keskisuomalaisittain toinen selkeä valtaväylän häpeäpilkku on Jyväskylän ja Uuden Äänekosken välinen tieyhteys. Uuden Äänekosken alue on teollisuuden vankka keskus, jonka ohella pohjoiseen jatkava rekkaliikenne on huomattavan vilkasta. Raskaan liikenteen lisäksi maakunnan sisäinen ”pendelöinti” akselilla Jämsä, Jyväskylä, Uusi Äänekoski on kasvussa. Juuri toteutettuja ohituskaistamuutoksia voisi kutsua ”kosmeettisiksi kaistoiksi”. Tällaiset toteutukset keskeisen valtakunnallisen kasvukeskuksen ympäristössä ovat lähinnä pikaparannuksia, joilla ei ratkaista pidemmän aikavälin liikennemäärien kasvun ja turvallisuuden tarpeita. Tokihan hulppeampiakin ratkaisuja suurella rahalla saa aikaan, mutta sellaisia rahoja ei vain näytä olevan tarjolla. Muun muassa Oulussa ja Kuopiossa näytetään nauttivan näistä hulppeuksista.

Keskeinen kansallinen ja keskisuomalainen kehittämiskohde on myös alempi tieverkosto. Pääväylien rahoitustarpeet ovat jättäneet varjoonsa muun tiestön ja alemman asteen tieverkon, jonka kunto on harvaan asutulle maalle välttämättömyys. Valtaväylien tuntumassa on myös liikenneturvallisuuden näkökulmasta vaarallisia risteyksiä, joiden kunnostamiseen tarvittaisiin rahoitusta. Lisäksi perustienpito, joka pitää sisällään mm. turvallisia kevyenliikenteenväyliä kouluihin, on nykyrahoituksella haasteellista. Maakunnan perustienpito on ollut pitkälti EU-rahoituksen varassa ja nämä tukirahat ovat supistumassa minimiin. Maan sisäiseen eriarvoistumiseen on puututtava vahvalla kädellä niin liikenneinfrastruktuurin kuin ihmisten peruspalvelujenkin saannin suhteen. Toimiva ja turvallinen alemmanasteinen tieverkko tulisi olla takuun piirissä siinä kuin terveydenhuoltopalvelutkin.