Jyväskylän kaupungin neuvolapalveluiden määräaikaistarkistuksien ja kotikäyntien toteuttaminen

26.9.2005

Suomessa neuvolapalveluja on kehitetty uraauurtavasti ja niiden hyödyllisyyttä on tutkittu. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut suosituksia palveluiden järjestämiselle. Niiden pohjalta on todettava, että ote palveluiden tuottamisessa on paikoitellen lipsunut. Suositusten vastaisesti määräaikaistarkastuksia on supistettu ja kotikäynneistä luovuttu säästösyistä. Suunta on huolestuttava, sillä neuvolapalvelut luovat eväät vanhemmuuden tukemiseen ja lasten pahoinvoinnin ennaltaehkäisyyn.

Tarkastuksia alle suositusten

Äitien ja lasten määräaikaistarkastukset toteutuvat Jyväskylän neuvoloissa vaihtelevasti. Ensisynnyttäjät käyvät lääkärin ja terveydenhoitajan luona ahkerasti. Viitteitä uudelleensynnyttäjien suositeltavien tarkastuksien vähentämisestä on kuitenkin ilmennyt. Esimerkiksi lääkärin tarkastuksien määrää on vähennetty.

Alle yksivuotiaiden vauvojen ja leikki-ikäisten lasten määräaikaistarkastuksissa on selkeitä puutteita. Erityisesti on tingitty terveydenhoitajien kotikäynneistä. Kuitenkin valtakunnalliset suositukset ovat määritelleet kotikäynnit tarpeellisiksi. Varhaisen vuorovaikutuksen tukemiseksi ja erityistukea tarvitsevien perheiden tunnistamiseksi suositellaan, että lastenneuvolan terveydenhoitaja vierailee jokaisessa perheessä vauvan odotusaikana.

Kommunikointi ja varhainen vuorovaikutus perustuvat perheen tuntemiseen ja tilanteen kartoittamiseen. Olisi myös toivottavaa, että kotikäynnit tehtäisiin odottavan äidin ja yksivuotiaan perheeseen. Nykyisessä kuntatalouden tilanteessa olisi kuitenkin olennaista, että kunta toteuttaisi kotikäyntejä edes vastasyntyneiden perheisiin. Kysynkin, kuinka Jyväskylän kaupunki aikoo noudattaa edellä mainittuja suosituksia? Erityisesti kotikäyntien toteuttaminen on olennainen seikka.

Ennaltaehkäisevän toiminnan tärkeyttä ja kotikäyntien merkitystä ei voida liiaksi korostaa. Se tulee pitkällä tähtäimellä halvemmaksi kuin korvaavat toimenpiteet. Esimerkiksi lastensuojelullisin toimenpitein sijoitettu lapsi maksaa kunnalle 30 000–60 000 euroa vuodessa, kun taas lapsen koko neuvolaura maksaa 1 600–2 000 euroa. Luvut ovat sosiaali- ja terveysministeriön lastenneuvolaoppaasta.

Laajemman yhteistyön lähtökohdaksi sopii parhaiten kunnan tai seutukunnan lapsipoliittinen ohjelma tai laajemman hyvinvointipoliittisen ohjelman osio, jossa on sovittu lapsiperheiden tukemisesta ja ennaltaehkäisevästä työstä. Ohjelma yhdistää sosiaali- ja terveystoimeen eri toimijat, kuten liikunta, nuoriso- ja opetustoimen, kaavoituksen, liikennejärjestelyt, seurakunnan sekä vapaaehtoistoimijat. Alueelliset haasteet ovat useimmiten yhteneväiset, joten tältä osin yhteistyö on suositeltavaa ja sen tiimoilta voitaisiin löytää uusia palvelumuotoja. Olisikin toivottavaa, että neuvolapalveluiden kehittämistä tarkasteltaisiin seudullisesta näkökulmasta, osana lapsipoliittista ohjelmaa. Kysynkin, kuinka Jyväskylän kaupunki aikoo edistää lapsipoliittisen ohjelman toteuttamista ja kuinka seudullinen näkökulma huomioidaan ohjelman työstämisessä?