Ammattikoulutukselle arvostusta

6.3.2007

Puheenvuoro Keskisuomalaisessa

Suurten ikäluokkien ikääntymisen arvioidaan tuovan mukanaan työvoimapulan. Valtakunnallisesti vuoteen 2015 mennessä työelämästä poistuu vajaat 700 000 henkilöä. Tämän hetken tilanne työllisyysmarkkinoilla on ristiriitainen. Viime vuonna Suomessa oli enimmillään yli 60 000 täyttämätöntä avointa työpaikkaa. Samana ajankohtana Keski-Suomessa oli keskimäärin työttömänä 2 500 alle 25 –vuotiasta nuorta. Yhtälöstä voi päätellä, että osaaminen, sekä työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Työvoiman tarpeen ja koulutuksen kohtaaminen on tulevan hallituksen tärkeimpiä koulutuspoliittisia haasteita. Kouluista valmistuu runsaasti opiskelijoita aloille, joissa työpaikan saaminen on hankalaa, jopa lähes mahdotonta.

Valtakunnalliset luvut kertovat 60 000 nuoren joukosta, jotka eivät ole tilastojen mukaan koulussa, eivätkä työelämässä, mutta kukaan ei oikein tunnu tietävän missä. Esimerkiksi Jyväskylän koulutuskuntayhtymän opiskelijaksi hakeutuvista 1000 jää vuosittain ilman opiskelupaikkaa. Maakunnassamme on valtakunnallisesti arvioiden poikkeuksellisen paljon nuoria, jotka eivät jatka peruskoulun jälkeen opiskelua. Yllättävän vähän hyödynnetty kouluttautumismuoto, oppisopimuskoulutus, tulisi markkinoida yrityksille ja nuorille nykyistä tehokkaammin. Työ- ja elinkeinoelämän vastuuta tarvitsemansa työvoiman kouluttajana tulee vahvistaa. Esimerkiksi Keski-Suomessa toimii tälläkin hetkellä 3500 työpaikkaohjaajaa. Tätä verkostoa vahvistamalla ja edelleen kehittämällä voitaisiin luoda aivan uudenlaisia työelämälähtöisiä oppimispaikkoja.

Henkilökohtaisesti, en usko malliin, jonka tavoitteena on kouluttaa 70 prosenttia ikäryhmän nuorista korkeakoulututkintoon. Ammattikorkeakoulujen sekä yliopistojen tuottamalla opetuksella on arvostettu status yhteiskunnassamme, mutta silti korkeakoulututkinnon ei tulisi olla itsetarkoitus. Lisäksi on epätodennäköistä, että näin suurelle korkeasti koulutettujen joukolle olisi Suomessa töitä. Putkimiehille, siivoojille, hoitohenkilökunnalle sekä muiden alojen ammattihenkilöille tulevaisuudessa kylläkin. Ammatilliseen työhön tähtäävän koulutuksen yleistä arvostusta tulee selkeästi lisätä.

Valtakunnallisesti aikuiskoulutuksemme on selvästi tavoitteistaan jäljessä. Suomessa on 350 000 35-55 vuotiaista henkilöä ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Pahin tulevaisuuden kuva on se, että Suomessa tulisi olemaan edelleen suuri kouluttamattomien tai väärille aloille koulutettujen työttömyysaste ja samanaikainen työvoiman tarve. Tämä vaikuttaisi välittömästi talouskasvuun sekä kiihdyttäisi työpaikkojen mahdollista siirtymistä ulkomaille. Tässä kohdin työvoimapulaan on olemassa selkeä lääke: aikuiskoulutus. Aikuiskoulutuksen tarjonnan ja yhteistyön tiivistämisessä koulutusmaakunta Keski-Suomella tulee olemaan näytön paikka. Tämä edellyttää yhteisen organisaation perustamista ja vikkelyyttä aikuiskoulutuksen haasteisiin vastaamisessa. Toimivalle aikuiskoulutusorganisaatiolle avautuvat laajat mahdollisuudet myös muiden maakuntien väestön kouluttamiseen.

Tulevan hallituskauden aikana koulutuspolitiikka tulee nousemaan PARAS –hankkeeseen rinnastettavan kehittämistyön asemaan.