Paskaduuni ja nettovero

7.12.2006

Kolumni SuurJyväskylän lehdessä

Eräässä tilaisuudessa keskusteltiin tulevaisuuden Suomesta. Tilaisuuden kahvitauolla varttuneempi mieshenkilö kysyi: ”Miten yhteiskunnassa ennen niin arvossa pidetty työn tekeminen on muuttunut asiaksi, jota voidaan julkisesti kutsua paskaduuniksi?” Hän muisteli myös, että keväällä nuorisoryhmä esitti vaatimuksen peruspalkasta, eli jokaiselle kuukausittain maksettavasta valtion tuesta, jonka saamiseksi ei tarvitse tehdä mitään. Samaisessa tilaisuudessa keskustelin erään nuoren mieshenkilön kanssa verojen maksamisesta. Hänen näkökulmansa oli, että miksi minun pitää maksaa veroja, kun käytän yksityisiä terveydenhuollon palveluita?

Ensinnäkin muutama sana ”paskaduuneja” välttävien tulevaisuudesta. Jos joskus 31-vuotiaana ryhtyy miettimään, pitäisikö mennä oikeasti töihin, saattaa tulla yllätys. Saattaisi olla riski ottaa töihin joku, joka on kirjoittanut ylioppilaaksi päälle kaksikymppisenä, pinnannut asevelvollisuudesta, pitänyt sen jälkeen muutaman luppovuoden hengaillen maailmalla ja ollut tämän jälkeen parissa opinahjossa, mutta kyllästynyt ja keskeyttänyt.

Näkemyseroista kertoo se, että kyseinen nuori hämmästelee puolestaan työssäkäyvää iäkkäämpää joukkoa, jotka ovat käyneet kesät töissä tehtaissa, siivoajina, keittäjinä, kaivinkoneenkuljettajina ja ties missä ”hanttitöissä”. Tämän nuoren mielestä sillä elämänkokemuksella ei ole hirveästi käyttöä, ainakaan mediaseksikkäässä maailmassa. Tilastojen mukaan Suomessa on tällä hetkellä 40 000 alle 25 -vuotiasta työtöntä ja 60 000 nuorta, jotka ovat tilastojen mukaan jossain muualla, eivät työelämässä eivätkä koulunpenkillä. Kukaan ei oikein tunnu tietävän missä..

Tilaisuudessa keskustelin nuoren mieshenkilön kanssa, joka viestitti, että ei käytä yhteiskunnan palveluita. Tarkensin häneltä, että mitä tarkoitat sillä, että et halua olla nettomaksaja: ”Minulla ei ole tarvetta tulonsiirtoihin ja niitä harvoja palveluita, joita käytän, ovat liikenneväylät”.

Ensinnäkin mistä löytyisi asunto, jonka rakentamiseen ei ole lainkaan käytetty verotuloja, eikä sen hankkimiseen ole missään yhteydessä saatu veronalennuksia? Vaikka asunto olisi oma, sen rakentamisessa on käytetty verotuloja, kun mm. valtio on kouluttanut rakennustyömiehet. Tämän jälkeen keskustelumme siirtyi kirjastopalveluihin. Kirjastopalveluitahan ei voisi käyttää, jos ei ole yhteiskunnan palveluiden käyttäjä. - No menen siinä tapauksessa kirjakauppaan, mieshenkilö totesi. Ostaminen saattaisi olla aika vaikeaa. Kirjan kirjoittaja elää apurahoilla ja toisen kirjan kääntämiseen ja kuvittamiseen on saatu tukea.

”No voin kuitenkin käydä uimahallissa. Niiden maksut kun ovat nousseet vuosi toisensa perään ja kattavat jo kulut.” Kassaneiti kuitenkin ilmoittaisi, että uimalipun hinta olisi nuorelle miehelle kaksinkertainen. Ja jos uimahallin portaissa kaatuu ja teloo itsensä, leikkaukset ja tutkimukset laskutettaisiin sairaalassa täysmääräisinä. Lastakaan ei voisi viedä yhteiskunnan kustantamaan kouluun. Lopuksi huomautin, että entäpä jos mieshenkilöltä evättäisiin suomalaisten maataloustuotteiden ostaminen. - Oikei oikei, tahdon käyttää yhteiskunnan palveluja ja maksaa veroja, totesi mieshenkilö.