Luomuratkaisu eläkepommiin

8.12.2006

Keskisuomalaisen puheenvuoro

Mieltäni on askarruttanut puheet pienten ikäluokkien vaikutuksista yhteiskuntaan, kun samaan aikaan otsikoissa puhutaan meneillään olevasta vauvabuumista. Lisäksi eläkepommin räjähtämisellä on peloteltu jo vuosia. Mutta millaista faktaa Tilastokeskuksen aineisto kertoo?

Jatkosodan jälkeen syntyivät Suomen suuret ikäluokat, mutta mitkä suuret ikäluokat? Syntyvyys oli kohtalaisen vilkasta vuosina 1945-1950. Vuonna 1947 syntyneitä kirjattiin 108 000, joka vastasi noin kolmea prosenttia koko tuolloisesta väkiluvusta. Jos lukua vertaa vuoteen 2006, niin onhan se melkoisesti enemmän, kun tänä vuonna ennustetaan maailmaan pyörähtävän 60 000 suomalaista.

Kaikkien aikojen vaisumpana vuonna 2002 syntyi 55 000 lasta, joka on ainoastaan prosentin verran koko väkiluvusta. Jos nykyään syntyisi suhteellisesti yhtä paljon lapsia kuin sodan jälkeen, syntyneiden määrän tulisi nousta noin 150 000:een.

Tilastokeskuksen tilastot kertovat suurten ikäluokkien olemassaolosta myös muina vuosina. Vuonna 1877 Suomessa syntyi 75 000 lasta. Tämä vastasi neljää prosenttia silloisesta väkimäärästä. Jos siihen pitäisi nyt yltää, tarvittaisiin 200 000 lasta. Kun nuo väkijoukot ovat aikoinaan vetäytyneet eläkkeelle, on se ollut varsinainen eläkepommi. Elämänmeno ja työn sisällöt ovat toki olleet hiukan toisenlaiset. Pommi meidän yhteiskunnassamme on kuitenkin ilmeinen, kun samanaikaisesti syntyvyys (prosenttia väkiluvusta) on alhainen ja eläkkeensaajien ikäryhmä suuri. Ihmisen elinikä näyttää myös pidentyvän.

Suomen syntyvyyden kasvutrendi poikkeaa kuitenkin positiivisuudellaan muista Euroopan maista. Selittävistä tekijöistä esille on nostettu muun muassa lapsettomuushoitojen yleistyminen. Samalla on todettu, että jälkeläisten hankinta on keskittynyt yhä pienemmälle joukolle naisia, samoin suurperheet.

Eli toisin sanoen meillä hedelmällisessä iässä olevilla on vielä hiukan tehtävää. Enkä tarkoita yksinomaan ansiotyön tekemistä, vaan lastentekemistä. Kun asian yhteiskunnallista näkökulmaa appiukolleni taannoin kuvasin, totesi hän humoristisesti, että ei teidän kuitenkaan tarvitse koko Suomen puolesta toimia.

Lapset, lapsenlapset ja perhe-elämä ovat sitä parasta, mitä elämässä on. Että siinä mielessä, ei muuta kuin toimeksi. Mieleeni tulee vielä eräs humoristinen kolumni, jossa kirjoittaja totesi reipashenkisen suomalaisen miehen reseptin tekopuolelta olevan kolmen minuutin akti ja perään kolmen tunnin unet. Talven pimeys viettää vällyjen alle, joten kiireettömän helliä hetkiä. Ja muistakaa äidit ja isät niin joulutohinoiden kuin muiden tohinoiden keskellä myös hengähtää. Suorituspaineet eivät tällä elämän osa-alueella useinkaan kanna hedelmää.